Kuluttajalle

Suomalainen lammastalous

Lammas kesytettiin Lähi-Idässä ensimmäisten kotieläinten joukossa 11 000 – 8 000 vuotta sitten. Suomessa ensimmäiset arkeologiset löydöt lampaiden pidosta ovat kivikauden ja rautakauden taitteessa 4 000 vuoden takaa.

Nykyiset alkuperärotumme suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenaanlammas periytyvät näistä ensimmäisistä lammastulokkaista. Maassamme kasvatettavia tuontirotuja ovat texel, dorset, oxford down, rygja sekä uusimpina rotuina suffolk, ruotsalainen turkislammas, dorper ja itäfriisiläinen maitolammas. Puhdasrotukasvatuksen lisäksi edellä mainittuja rotuja käytetään risteytystuotannossa. Lue lisää rotusivuiltamme.

Suomalaiset lampaat kasvavat perhetiloilla, joita vuonna 2016 oli noin 1 000 kpl keskimääräisen uuhimäärän ollessa 70 uuhta/tila. Lukuihin on laskettu yli 10 uuhen katraat. Maamme lammastalous on viime vuosina ollut hienoisessa kasvussa. Luomutuotannossa tiloista on 16%.

Lammas on monipuolinen tuotantoeläin

Lihantuotannon lisäksi lampaat tuottavat villaa, turkiksia, taljoja, maitoa ja jalostuseläimiä. Lampaita käytetään maiseman- ja ympäristönhoidossa sekä maatilamatkailussa ja luontohoiva (GreenCare) -toiminnassa. Suomalaisella lampaalla on useimmiten nimi, se elää lajinmukaisesti laumassa, pääsee laiduntamaan kesäisin ja hoitaa itse jälkeläisensä.

Antibioottien käyttö suomalaisilla tuotantotiloilla on erittäin maltillista, Suomessa käytetään toiseksi vähiten mikrobilääkkeitä suhteutettuna tuotantoeläinten määrään koko EU:ssa. Mikrobilääkkeitä annetaan vain ja  ainoastaan sairauksien hoitoon ja lääkitys tapahtuu aina eläinlääkärin määräyksestä ja hänen valvonnassaan.