Suomen lammasosuuskunta kehittää lammastalouden menettelytapoja sekä varmistaa alan toimivuuden nyt ja tulevaisuudessa.
TEKSTI: SUOMEN LAMMASYHDISTYS
KUVA: SUOMEN LAMMASYHDISTYS & LIHATUKKU HARRI TAMMINEN
Märehdintä ja rauhallinen rouskutus taukoaa, kun vieras saapuu lampolaan. Uteliaat päät höristävät korviaan ja nousevat katsomaan. Rohkeimmat tulevat tervehtimään. Lampuri Pia Parikka esittelee emolampaiden, eli uuhien, joukosta nimeltä muutaman.
– Nämä tulevat aina odottamaan rapsutuksia, Pia Parikka sanoo.
Osa lammaskatraasta nauttii ulkona talvesta. Se lisää eläinten hyvinvointia ja antaa myös tilan omistajille hyvän mielen, kuten hyvinvoivat eläimet muutenkin.
– Lampurina saa omalla työllään tehdä eläimet onnelliseksi. Se voittaa moninkertaisesti sen, että työ on myös sitovaa ja ajoittain raskasta, Pia Parikka kertoo.
– Maataloustuottajina olemme osa Suomen huoltovarmuusketjua. Se tuntuu etenkin nyt todella tärkeältä, mainitsee tilan isäntä Anssi Parikka.
Parikat kasvattavat lampaita perheen voimin, kuten lähes kaikki Suomen noin 700 lammastilaa.
Työhuippu syksyllä
Monella lammastilalla emot karitsoivat keväällä. Parikan tila on siirtänyt poikimiskauden syksyyn, mikä tasoittaa karitsanlihan saatavuutta ympäri vuoden. Karitsointiaika tarkoittaa kiireistä ja vähäunista jaksoa lampureille. Poikimisia valvotaan ympäri vuorokauden. Näin varmistetaan, että jokainen syntyvä karitsa saa emonsa huolenpidon sekä ravitsevaa ternimaitoa mahdollisimman pian syntymän jälkeen.
Suomenlammas on kotimainen alkuperäisrotu, joka voi saada kerralla jopa yli viisi karitsaa.
– Yleisin ja toivottavin määrä on kuitenkin 2–3. Silloin emo pärjää vuonueen kanssa yleensä hyvin ilman apua, kertoo Pia Parikka.
Emot huolehtivat jälkikasvustaan noin pari kuukautta, jonka jälkeen karitsat pärjäävät muulla ravinnolla. Siinä tärkein osa on laadukas korsirehu, mikä tarkoittaa useimmiten laidunta tai säilöttyä nurmirehua. Kasvua tuetaan kotimaisella viljalla tai valkuaisrehulla sekä kivennäisillä. Parikan tila on luomutila, joten kaikki rehut ovat luonnonmukaisesti tuotettuja.
Laumassa laiduntamista
Kesällä lampaat laiduntavat ja suurin osa uuhista työskentelee maisemanhoitajina Päijänteen kansallispuiston saarissa sekä valkoselkätikan suojelualueilla.
– Niiden tehtävänä on estää pusikoitumista, missä ne ovat kyllä tehokkaita. Saarien maisema on muutamassa vuodessa avartunut ja kasvi- sekä eläinlajisto runsastunut selvästi, Anssi Parikka kuvailee.
– Samalla maisemanhoitajat tarjoavat lampureille virkistymistä järvellä, kun eläimiä käydään säännöllisesti tarkastamassa, Pia Parikka kertoo ja naurahtaa.
Saarikesä tekee lampaille hyvää: vaihtelevassa maastossa liikkuminen pitää jalat kunnossa ja monipuolinen ravinto maistuu hyvin. Laumassa laiduntaen eläimet toteuttavat luontaista käyttäytymistään.
Suosittu suomenlammas
Suomen Lammasosuuskunta tekee työtä kehittääkseen lammastaloutta. On tärkeää, että eläimet ovat hyvinvoivia, ja että niillä on kasvaessaan mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen, kuten laumassa laiduntamiseen.
Karitsat kasvavat teuraskokoon noin yhdeksässä kuukaudessa.
– Silloin ne painavat yli 50 kiloa ja ovat melko isoja, eivät mitään pikkukaritsoja, Pia Parikka toteaa.
Tila kuuluu Suomen Lammasosuuskuntaan, joka välittää monen lammastilan teuraita ja on saanut tuottajille lihasta maksettavaan hintaan tarpeellista korotusta. Se on hyvä esimerkki yhteistyön voimasta.
Pääsiäispöydässä maistuu kotimainen karitsanpaisti, joka on parhaimmillaan miedosti maustettuna esimerkiksi timjamilla tai mintulla. Luomukaritsan juhlapaisti. Lihatukku Harri Tamminen Oy.
Teuraseläinten matka Heinolassa sijaitsevalta tilalta Vainion teurastamolle Orimattilaan kestää noin tunnin. Sieltä ruhot viedään leikattavaksi joko Lihatalo Tammiselle tai Reinin tukkuun. Näiden kautta lihat jaellaan kauppoihin pääasiassa Etelä-Suomessa. Karitsanlihan suurin sesonki on pääsiäinen, mutta lammastuottajat toivovat kotimaisen karitsan- ja lampaanlihan löytävän ruokapöytiin yhä enemmän ympäri vuoden.
Parikan tilan kasvattama suomenlammas on Suomen yleisin lammasrotu. Jalostustyöllä siitä on kehittynyt hyvä lihantuottaja.
– Jalostus on minulle intohimo. Haluan nähdä, että sukupolvi toisensa jälkeen on edellistä parempi, Pia Parikka sanoo.
Parikalle on tärkeää säilyttää perinteinen suomalainen rotu.
– Mummoni mummolla oli suomenlampaita. Ehkä minunkin lapsenlapsellani jonain päivänä on.
https://newspool.fi/artikkelit/vastuullisesti-kasvatettu-lammas-viihtyy-laumassa/
Suomen Lammasosuuskunta
Suomen Lammasyhdistys
Tammisen Liha
Reinin Liha
Vainion Teurastamo
