Suomalainen lammastalous

Lammas kesytettiin Lähi-Idässä ensimmäisten kotieläinten joukossa 11 000 – 8 000 vuotta sitten. Suomessa ensimmäiset arkeologiset löydöt lampaiden pidosta ovat kivikauden ja rautakauden taitteessa 4 000 vuoden takaa.

Nykyiset alkuperärotumme suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas periytyvät näistä ensimmäisistä lammastulokkaista. Maassamme kasvatettavia tuontirotuja ovat texel, dorset, oxford down, rygja sekä uusimpina rotuina suffolk, ruotsalainen turkislammas, dorper ja itäfriisiläinen maitolammas. Puhdasrotukasvatuksen lisäksi edellä mainittuja rotuja käytetään risteytystuotannossa. Lue lisää rotusivuiltamme.

Suomalaiset lampaat kasvavat perhetiloilla. Suomessa on noin 1200 lammastilaa, joista noin puolet päätoimisia. Keskimäärin suomalaisella lammastilalla on noin 70 uuhta, eli naaraspuolista emolammasta. Lammastiloista kolmannes on luomutuotannossa.  . Eniten lammastiloja on Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Lammas on monipuolinen tuotantoeläin

Lihantuotannon lisäksi lampaat tuottavat villaa, turkiksia, taljoja, maitoa ja jalostuseläimiä. Lampaita käytetään maiseman- ja ympäristönhoidossa sekä maatilamatkailussa ja luontohoiva (GreenCare) -toiminnassa. Suomalaisella lampaalla on useimmiten nimi, se elää lajinmukaisesti laumassa, pääsee laiduntamaan kesäisin ja hoitaa itse jälkeläisensä.

Antibioottien käyttö suomalaisilla tuotantotiloilla on erittäin maltillista, Suomessa käytetään toiseksi vähiten mikrobilääkkeitä suhteutettuna tuotantoeläinten määrään koko EU:ssa. Mikrobilääkkeitä annetaan vain ja ainoastaan sairauksien hoitoon ja lääkitys tapahtuu aina eläinlääkärin määräyksestä ja hänen valvonnassaan.

Lampaan- ja karitsanlihan kulutus

Vuosittain Suomessa tuotetaan noin 1,2 miljoonaa kiloa lampaanlihaa. Tästä karitsan, eli alle vuoden ikäisen lampaan lihaa on 0,8 miljoonaa kiloa ja loput on lampaanlihaa. Suomalainen tuotanto kattaa noin puolet suomalaisten lampaanlihan kulutuksesta. Keskimäärin suomalainen kuluttaa noin 500 g lampaanlihaa vuodessa, mikä on kypsäksi ja luuttomaksi lihaksi muutettuna noin 250 g. Tuontilampaanlihasta suurin osa tuodaan Suomeen Uudesta-Seelannista.

Lampaat ja luonnon monimuotoisuus

Suomilampaan pääasiallinen ravinto on nurmirehu – laitumen sekä joko kuivatun tai säilötyn heinän muodossa. Nurmet ovat monivuotisia kasveja, joiden viljely sitoo ilman hiilidioksidia kasvualustaan sekä estää peltojen maa-aineksen eroosiota ja ravinteiden valumia.

Valkuaislähteeksi tarkoitetut kasvit kuten apila ja härkäpapu sitovat ilmakehän typpeä peltomaahan ja parantavat maaperän kasvukuntoa sekä mikrobitoimintaa. Nurmiviljely sekä laidunnus mahdollistavat kestävän viljelykierron ja edesauttavat maan viljavuuden säilymistä.

Laidunnus auttaa luontoa, siitä hyötyvät niin kasvit kuin linnut ja hyönteisetkin. Pölyttäjähyönteisten lisääntyminen taas on edellytys koko nykyisen ravintojärjestelmän säilymiselle. Laidunnus mahdollistaa myös perinnemaisemien ja -biotooppien ylläpidon.

Perinnebiotoopeissa on eniten Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä kuten metsälaitumia, hakamaita ja niittyjä. Suomilampaat hoitavatkin maassamme lukuisia kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita.

#kumppaninaluonto #lammashoitaaluontoa #lampaatjaluonnonmonimuotoisuus

Lue lisää suomalaisesta lammastaloudesta >

Klikkaa kuvat suuremmiksi: