Maaseudun Tulevaisuuden MT+ verkkojulkaisussa 20.7.2019 julkaistu Terhi Torikan artikkeli
Verkkosivulle tästä >

Suomalaisista alkuperäisroduista kainuunharmasten tilanne on viime aikoina herättänyt huolta alalla.

Kaksi rodun jalostuslampolaa harkitsee ainakin jalostustoiminnan lopettamista. Syitä ovat heikko kannattavuus sekä työvoimapulasta aiheutuvat jaksamisongelmat.

”Eivät lopettamisaikeet tietysti hyvältä kuulosta”, pohtii alkuperäisrotujen säilyttämiseen erikoistunut tutkimusprofessori Juha KantanenLuonnonvarakeskuksesta (Luke).

”Mutta elämässä tulee tilanteita, sille ei voi mitään. Täytyy vain toivoa, että työlle löytyy jatkajia.”

Kantanen arvioi kainuunharmaskannan olevan nyt alle tuhat yksilöä.

”Maatalouspolitiikalla voi vaikuttaa paljon siihen, miten houkuttelevaa rodun kasvattaminen on”, hän muistuttaa.

Pelson vankilatilan kainuunharmasten ja suomenlampaiden sijoituspaikka vankilan lakkauttamisen jälkeen on vielä avoinna.

Tarjokkaita työn jatkamiseen tuli useita, mitä Kantanen pitää hyvänä merkkinä.

”Pelson harmaskantaa täytyy vielä tarkastella. On hoidettava niin, että sinne saataisiin kaikki isälinjat.”

Rodun säilymisen varmistamiseksi kannasta on pakastettu myös spermaa. Tänä syksynä on tarkoitus jatkaa sperman pakastuksia ja ryhtyä jatkossa pakastamaan valmiita alkioita.

”Munasoluja voidaan poimia munasarjoista teuraaksi meneviltä uuhilta ja hedelmöittää koeputkessa Luken alkiolaboratoriossa.”

Naudoilla vastaavasta on saatu hyviä kokemuksia. Luken alkiotutkimus vahvistuu pian kiinalaisella tohtorilla, jonka yhtenä erikoisalana on lampaan alkioiden tuotanto laboratorio-olosuhteissa.

Taloudellisia resursseja toiminnan kehittämiseen löytyy Kantasen mukaan kansallisesta geenivaraohjelmasta, ja suunnitelmissa on myös hankkeen paneminen vireille.

”Ei kainuunharmas ole häviämässä. Meillä Suomessa on kansallinen vastuu säilyttää maailman mittakaavassakin merkittävän hedelmälliset lammasrotumme.”

Rotuna kainuunharmasten säilyttäminen voi onnistua harrastajakatraidenkin voimin, mutta tuotanto-ominasuuksien kehittäminen edellyttää, että tuotannosta saa tuloja, linjaa jalostuslampuri Niina Lohva Vieremältä.

”Teurastamojen hinnoittelu on mennyt siihen suuntaan, etteivät siinä vähempilihaiset alkuperäisrodut pärjää, kun liharotujen luokittuminen muodostaa perustan hinnoittelulle.”

Suoramyynti sopii Lohvan mielestä hyvin alkuperäisrotutuotantoon, mutta se edellyttää, että lähellä on teurastamo ja runsaasti asiakaskuntaa.

Vieremä sijaitsee kaukana isoista asutuskeskuksista, joten kaikkea sadan uuhen katraan tuotantoa ei saada myytyä suoraan.

Myös jalostuseläinkauppa on hiljentynyt, kun lammastiloista moni pohtii tuotannon alasajoa. ”Pässejä menee, mutta uuhikauppa on hiljaista.”

Tila harkitsee jalostuslampolatoiminnasta luopumista, jolloin kaikkia karitsoja ei enää jalostusarvosteltaisi.

Rodussa ei ole vikaa, eikä päätös ole helppo.

”Harmaksissa miellyttää rodun monipuolisuus: kohtuulliset lihantuotanto-ominaisuudet, pehmeä villa, kauniit taljat, laaja väriskaala ja uteliaan eloisa luonne sopusuhtaisessa paketissa”, Lohva listaa.

”Rotu kyllä kehittyy, kun valintaa tekee mitattujen faktojen perusteella. Olemme saaneet mitattua yli 30 millin selkälihaksia. Edistys on nopeaa, siksi tämä on mielenkiintoinen ja palkitseva rotu jalostaa.”