Kuivuus piinaa – miten selvitään?

Poikkeuksellisen kuiva kevät ja alkukesä on saanut pelto- ja puutarhakasvit kärsimään kuivuudesta. Kuivuus on koetellut pahimmin Etelä-Suomen savimaita. Eri puolilla maata on huomattavan paljon orastumattomia peltoja ja orastuneetkin kasvustot ovat monin paikoin epätasaisia, heikosti versoneita ja kirjavia. Kuivuudesta johtuen kasvustojen kehitys on ollut hidasta, vaikka lämpösummaa onkin kertynyt.

Viljakasvustojen ja nurmien heikko kasvu on saanut sekä kasvi- että kotieläintilat miettimään, miten selvitä vaikeasta tilanteesta. Kasvitiloilla keinot vaikuttaa olemassa olevien kasvustojen kasvuun ovat rajalliset, joten katseet onkin käännettävä viljelyn onnistumisen varmistamiseen tulevina kasvukausina. Kotieläintiloilla puolestaan mietitään tulevan talvikauden rehustusta.

Uutta ajattelua kasvivalintoihin

Kasvitiloilla kannattaa nyt tarkastella huolella, mitkä kasvustoltaan heikot peltolohkot sopisivat syyskylvöihin. Kasvintuotantotilat pystyvät hajauttamaan viljelyyn liittyviä riskejään monipuolistamalla kasvivalikoimaansa. Riskiä voi pienentää valitsemalla viljelyyn syyskylvöisiä lajeja, kuten syysviljat ja -öljykasvit, monivuotisia kasveja sekä viherlannoitusnurmia. Viime kasvukausi oli märkä ja kuluva kasvukausi kuiva. Kumpanakin kasvukautena huomio kiinnittyy maan vesitalouden toimivuuteen.

Erilaisina kasvukausina on havaittu, että parhaiten ovat menestyneet aikaisin kylvetyt kasvustot. Jatkossa kylvöille onkin lähdettävä totuttua aikaisemmin.

Miten turvata säilörehun riittävyys?

Erityisesti luomukotieläintiloilla huoli rehujen saatavuudesta on vakava, sillä tuotantoehtojen mukaan eläimet on ruokittava luonnonmukaisesti tuotetuilla rehuilla. Lisäksi nautojen, lampaiden, vuohien ja hevosten rehun päiväannoksen kuiva-aineesta vähintään 60 % on oltava peräisin karkearehusta.

Luomukasvintuotantotilojen ja luomukotieläintilojen yhteistyölle on tällaisena vuonna erityinen tarve. Luomukasvintuotantotiloilla voidaan korjata yksi sato toisen siirtymävaihevuoden viherlannoitusnurmilta ilman viljelyn ja tukiehtojen asettamia rajoituksia. Siirtymävaiheessa olevien luomukasvintuotantotilojen kannattaa tarjota viherlannoitusnurmia kotieläintilojen korjattavaksi.

Kotieläintiloilla kannattaa harkita heikkojen ja epätasaisten viljakasvustojen korjaamista kokoviljasäilörehuksi. Tällöin on kuitenkin jätettävä tekemättä viljakasvustojen kasvunsäädekäsittelyt ja varottava fenoksihappojen (esim. MCPA) käyttöä rikkatorjunnassa. Huonosti orastuneiden viljakasvustojen päälle on vielä mahdollista kylvää yksivuotista nurmea syyskorjuuseen, mikäli kylvöjen jälkeen on odotettavissa useita vähintään 15-20 mm:n sateita (kokonaissademäärä vähintään 20-50 mm). Alueilla, joilla saadaan yleensä kolme säilörehusatoa, kannattaa varautua panostamaan lannoitukseen. Lannoituksessa on kiinnitettävä huomio hivenravinteisiin, eikä pelkästään typpeen, sillä kuivuus näkyy hivenravinnepuutoksina nurmikasvustoissa. Harkittavia vaihtoehtoja ovat myös tavanomaisilla tiloilla viherlannoitusnurmien ja luonnonhoitopeltojen niitto rehuksi.

Säilörehunurmista on mahdollista saada vielä satoa, jos saadaan tuntuvia sateita kesän aikana. Sika- ja broilertiloilla, joiden ruokinta perustuu viljaan, tilanne on hankalampi. Kuivuudesta johtuen kotieläintiloilla voidaan joutua tekemään äärimmäisiä toimenpiteitä kuten eläinten myyntejä rehun riittävyyden varmistamiseksi.

Lisätietoja antavat johtava asiantuntija Sari Peltonen, sari.peltonen@proagria.fi, puh. 050 341 4406 ja johtava asiantuntija Terhi Taulavuori, terhi.taulavuori@proagria.fi, puh. 040 760 6262 sekä kotieläintuotannon osalta johtava asiantuntija Sanna Nokka, sanna.nokka@proagria.fi, puh. 040 167 6363 ja johtava asiantuntija Tuija Huhtamäki, tuija.huhtamaki@proagria.fi, puh. 040 137 9371.

Lisätietoja maakunnallisesta tilanteesta myös paikallisilta ProAgria Keskuksilta.